Mi familia en Chile

Päivä jota oli odotettu kauan oli odottamisen arvoinen. Oli aika lähteä chileläisten perheiden hoiviin! Hostelliltamme meitä tuli hakemaan paikallisen koulun työntekijä Lorena, joka oli aikaisemmin ollut välikätenä perheiden kanssa kommunikoinnissa. Lorena oli aivan mahtava tyyppi ja erittäin helposti lähestyttävän oloinen. Ilokseni huomasin myös, että hänen espanjansa oli erittäin selkeää!

Kyyti oman perheen luoksi oli kyllä super jännää! Minun perheeseeni kuuluu äiti, 12- vuotias tytär ja 16-vuotias poika. Heti ensimmäisestä hetkestä asti olo perheen luona on tuntunut mukavalta (jos kauheeta koti-ikävää ei lasketa). Perheen äiti käy usein luonani jos olen huoneessani jutustelemassa ja kysymässä, että kaikki on ok. Näihin kysymyksiin en tosin vielä vastaa, kuin: si, como, si, no sé, mutta korostankin, että VIELÄ ;)
Perheen äiti on entiseltä ammatiltaa poliisi, joten hän osaa kertoa aika paljon asioita kaungista joita en tulisi muuten edes ajatelleksi. Välillä tosin tuntuu kuin olisin taas 15- vuotias, sillä jos olen lähtemässä ulos esimerkiksi takilla joka ei ole tarpeeksi lämmin, passittaa "äiti" minut laittamaan lisää vaatteita päälle. Päivänä jolloin oli luvattu sadetta en myöskään saannut lähteä uusilla UGGseillani ulos :D Ja joskäyn illalla suihkussa en saa mennä nukkumaan ennen kuin olen föönannut hiukseni kunnolla.. Hän kyllä kertoi itsekin, että on "ylisuojeleva" lapsia kohtaan, ja Chilessä lapsia ollaan luultavasti vielä 30 vuotiaanakin!

Järkytyksenä minulle on tosiaan tullut Chilen kylmä talvi. Tiesin, että on viileää, mutta en tiennyt, että toppatakki olisi kannattanut ottaa mukaan! Kaupasta oli siis haettava sukkahousut, pipo, UGGsit ja paksu villapaita, jonka laitan aina toisen villapaidan päälle...Ja koska koulussa EI OLE lämmitystä täytyy sinne saapua 2 paidan, 2 villapaidan ja takin kanssa... Hengitys höyryää kun istumme koulun kahvilassa juttelemassa.

Mi dormitorio, Huoneeni

Lämmitys taloissa on muutenkin hieman outoa, koska talvi on täällä niin lyhyt. Asunnoissa on lämmityslaite jota sitten siirrellän oleskelun mukaan, ja mikäli sellaista ei ole, on ihan sama nukkuuko ulkona vai sisällä. Perheeni asunto onneksi on MELKO lämmin joten ei tarvitse itkeä itseään uneen hampaita kolistellen. Asunto sen puoleen ei ole lähelläkään sitä tasoa mihin on Suomessa tottunut, mutta se olikin odotettavissa.

Ensi lento pesästä

Matka kohteeseen oli melko pitkä ja rankka, mutta rankat olivat hyvästitkin :) Matkaan lähdin Taru The Tietokirjan ja Atloc The Perun Matkaajan kanssa,eli nakki varmasti voin sanoa, että reissusta ei voi tulla kun riemukas ja "gringomainen", kuten Atlocilla on tapana sanoa :). 6 kuukautta pyörähtää käyntiin nyt!!

Chilessä nyt siis ollaan ja ensi silmäykset kaupungista ovat toisistaan melko ristiriitaiset. Kaikkialla on kaunista ja ihmiset ovat iloisen näköisiä, mutta kuten isosta kaupungista voi arvata on täällä kaiken näköistä kulkijaa ja monenlaisia hajuja :D  Kaupungin osassa yleisilme on erittäin nuorekas. Ravintoloita ja terasseja on kaikkialla, musiikki soi ja ihmiset viettävät yhdessä ulkona aikaa :) Ihanaa!

Tällä hetkellä ollaan ja pari päivää majaillaan Bed & Breakfast majatalossa, joka sijaitsee Bellavistan alueella, eli Santiagon keskustan tuntumassa. Majailu täällä on halpaa sille yö on vaan 15 € per yö/nenukka.Kuten aina kuvat majatalon huoneista olivat netissä hieman paremman näköiset kuin miltä ne sitten todellisuudessa näyttivät, mutta sepä ei juurikaan haitannut, sillä ainoat asiat joita olisin toivonut olivat ilmatiiviit ikkunan karmit ja kunnollisen lämmityslaitteen...(Onneksi mukana on siis oma makuupussi, 2 villasukat ja villapaitoja). Paikan pyörittäjä on erittäin mukavan tuntuinen nuori mies, joka on ollut erittäin avulias ja huomaavainen, eli ihan kotoiset on fiilikset
Hinnoista voisi heti sanoa, että ne ovat hieman Suomen hintatasoa alhaisemmat, muta vain hieman. Kalja tietenkin pubeissa on halpaa :D 1 litran pullo monissa ravintoloissa on 1500 pesoa, eli noin 2,20€.
Nyt ei muuta kun nukkumaan jääkalikkana! :)