Viimeinen ja ensimmäinen illallinen

Viimeinen päivä perheen luona oli mukava. Ei tosin sen vuoksi, että oli aika lähteä vaan sen takia, että tuli juteltua niin pitkään perheen äitin kanssa. Hän kertoi kuinka jokanen hänen perheensä luona asuava on aina laittanut kortteja perässä tulemaan ja jopa soitellut hänelle useampaan otteeseen. Jotenkin tuntuu, että meidän välit eivät olleet niin lämpimät, että laittaisin tulevaisuudessa aina joulukortin tulemaan Chileen, mutta katsotaan sitä myöhemmin. Perhe oli kuitenkin tosi mukava ja mieleen jäi vain mukavia muistoja heistä.

Viimeisenä iltana sain oikein chileläistä ruokaa... Tiedän, että ruuat ei todellakaan näytä miltään herkku annoksilta, mutta hyviä ne kuitenkin olivat :D

Pääruuaksi oli "sekamelska keittoa", eli se sisälti vähän mitä sattuu :D Tällä kertaa lautasella oli riisiä, linssejä ja tietenkin vähän lihaa, eli YKSI nakki :D ja päällä vähän juustoa. Tämän on chileläinen perinteinen talviruoka.. Keittoja syödään muutenkin talvella paljon, koska ne lämmittävät..

 Jälkkäriksi oli pieniä lettuja karamelli kastikkeessa.. "letut" oli varmaankin tehty samasta taikinasta kuin munkitkin tehdään, ja sisälsivät varmasti noin 1000kcal kipale :D Koostumus oli kyllä outo.. yleensä ei leivokset on kastikkeesta erillään, mutta kyllä se tällä kertaa meni :) Tämäkin jälkiruoka oli lämmintä, ja sen vuoksi onkin perinteinen jälkiruoka myös talven aikaan.

OMA KOTI!!!!!!!!!!!

Aika oli siis siirtyä omaan kotiin, JEEEEEEEE EE EE EEEEHH! Uudessa kämpässä on 3 makkaria, 2 kylppäriä ja iso olkkari. Asunto on tosi hyvässä kunnossa ja sen vuoksi tosi viihtyisä... Vuokraa joutuu kukin maksamaan 244e kuukaudessa. Vuokra sisältää kaasun, sähkön ja veden, joka useissa kämpissä pitää maksaa erilleen kulutuksen mukaan. Kouluu ja biletyis paikoilla on melko lyhyt matka, eli sijainti on loistava! :D

Meijän pihalta :)

Kämppis Julie..

Olkkari jonka ikkunasta aikamoinen näkymä andeille ;)

Oli niin ihanaa päästä itse kauppaan ostamaan ruokaa ja täyttämään kaapit omilla lemppari jutuilla :) Ekana iltana kokkailtii porukassa tortilloja ja tehtiin tietenkin iso lautasellinen "paltaa" eli guacamolea, jota chilessä on joka paikassa. Siis ihan joka paikassa! Ja pakko myöntää, että kerta kerran jälkeen se alkaa maistumaan paremmalta ;)

House of students...

 Yhtenä iltana käytiin pyörähtämässä isossa opiskelja talossa illanistujaisissa. Talossa on noin parikymmentä asukasta. Talo jakautuu kahteen isoon osaan, ja kummassakin osassa on oma keittiö, mutta vain toisessa on olohuone, joten kaikki bileet järjestetään siinä osassa taloa.
Ihmiset talossa olivat erittäin mukavia, mutta eipä tarvi katua sitä, etten mennytkään asumaan isoon opiskelija taloon. Talo on nimittäin erittäin likainen. Ihmiset polttavat kaikkialla. Keittiö on karmiva, eikä siellä voi tehdä ruokaa! :D


Vaihtari tytskyjä Pariisista



Kun olimme talossa oli maanantai ilta. Muutama tyyppi soitteli kitaraa ja lauleskeli. JA meillä kaikilla oli mukavaa (kaikilla meillä, jotka olimme juhlimassa), mutta jos minä olisin itse seinän toisella puolella ja yrittäisin käydä nukkumaan niin en luultavasti olisi niinkään iloinen.

Aluksi meitä oli suht pieni porukka, mutta muutaman tunnin päästä sisään lappasi uusi, isompi porukka jolla oli meno päällä. Melu nousi aikamoiseksi, tupakan savu sitäkin tiheämmäksi, joten päätin lähteä kotiin, jotta saisin vähän ilmaa keuhkoihin :)

Loppu esitys ja koe

Viimeinen tehtävä espanjan kurssilla oli tehdä esitys jostain Chileen liittyvästä asiasta. Tein eistyksen Tarun kanssa ja valittiin aiheeksi Mapuche, joka on alkuperäis intiaani heimo, josta osa Chileläisistä polveutuu. Wikipedian avulla sitten koottiin esitys ja tehtiin kivan näköiset slaidit :) Koska intiaani heimosta kertominen ei vielä tule espanjaksi luonnostaan, piti jokunen lause opetella ulkoa :D Hyvin esitys kuitenkin meni..

Seuraavavana päivänä oli vuorossa loppu tentti, joka alkuun jännitti aika paljon, koska kurssilla oli käyty tuhat uutta kielioppia läpi... Loppupelissä koe ei kuitenkaan ollut kovin vaikea, koska jokainen sai hyvän numeron. Arvostelu asteikko täällä on 1-7, mutta vain 3-7on hyväksytty. Sain kokeesta 6,2 eli kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla eeerittäin hyvä :) noh.. en ole! Saimme arvosanan myös suullisesta espanjasta, ja siitä sain 6.. eli yhteis arvosanakseni koko kurssista tuli 6,1. Olen tyytyväinen! :)

Luokka johon menimme tekemään kokeet oli hauska, pulpetit näyttivät olevan muutaman vuoden takaa, mikä oli outoa, koska koulu on muuten erittäin uuden ja modernin näköinen. Pikku pulpettien pöytä osa oli niin pieni, ettei koe paperi edes kokonaan mahtunut siihen, ja vasenkätiselle pöytä olisi saattanut tuottaa ongelmia.

 Kokeen jälkeen opettajat järjestivät meille yhteisen lounaan yhdessä luokka huoneessa :) Tarjolla oli kaikenlaista ja aika jonkin verran oli myös tarjolla paikallisia herkkuja. Tietenkin myös viiniä, skumppaa ja olutta.Tosin kello oli vasta niin vähän, ettei juomat oikeen menneet kaupaksi ;)

Kaiken kaikkiaan kurssista ja opettajista jäi niin hyvä maku suuhun, että aijon ottaa myös toisen saman kaltaisen kurssin, joka alkaa muutaman viikon päästä... Sen kurssin kanssa saattaa kyllä tulla hieman motivaatio ongelmia, koska kurssi on vain kerran viikossa kello 6.30-9.30 aamulla :/ huhuuh...

Kaikki odottaa, milloin saa käydä kiinni ruokiin?

La Serena



Santiagon linja-auto asemalla

 
Käytiin 14 kurssi kaverin kanssa reissaamassa La Serenassa, joka sijaitsee noin 500 km Santiagosta Pohjoiseen. Linja-autolla Serenaan matkustaminen oli edullista, vain vähän päälle 30 € meno-paluu, mutta matka oli raskas, kosa 7 tuntia autossa on aika turhauttavaa...Reissu sinänsä oli melko turha, koska me ei päästy tekemää ja näkemään niitä asioita joita oli suunniteltu, koska ilma oli niin huono.. Suunnitelmana oli alunperin mennä Punta del Choroon, joka on saari, jossa oltaisiin voitu nähdä pingviinejä ja delfiinejä. Siinä ei kuitenkaan päästy, koska meren käynti oli niin kova, ettei veneellä voinut lähteä. Toinen suunnitelma oli mennä yöllä observatorioon katsomaan tähti taivasta ja muutenkin tutustumaan paikkaan.. Sinne ei voitu mennä koska poikkeuksellisesti oli niin pilvistä... Ei siis oikeen voitu tehdä mitään muuta kuin mennä bussilla kiertelemään Valle del Elquihin, jossa maisemat olivat kyllä tosi mahtavat.

Reissun ajan oltiin hostellissa joka maksoi 26 000 pesoa 2 yöltä, eli noin 40 euroa. Hintaan kuului aamupala, joka ei tosin ollut mikään erikoinen. Hotelli oli kuitenkin aika mukava ja siisti. Huoneet olivat erittäin viihtyisiä, vaikkakin keskellä yötä saattoi herätä kylmyyteen :D Se ei tosin ole uuttaa missään chileläisellä rakennuksessa.

Valle del Elquin maisemat olivat siis mahtavat, ja saatiin matkan varrella nähdä lauma villi aaseja, jotka jäivät pällistelemään meitä keskelle tietä :D

 


What r u staring at?



Valle del Elquissa näkyi kaikkia mahdollisia kasvatuksia, oli viinirypäleitä, mandariineja, perunoita ja papayaa. Maasto tosin näytti aika kuivalta, mutta on kuulemma parhaimpia maaperiä näiden lajikkeiden kasvatukseen.

Reissussa kivaa oli kuitenkin se, että meitä oli iso porukka ja kaikki oltiin samassa hotellissa. Koska ei päästy katsomaan nähtävyyksiä päätettiin tehdä isossa porukassa ruokaa. Sen takia lähdettiin sitten markettiin, josta ostettiin TOOSI paljon ruokaa ja lisäksi tietenkin  vähän viiniä ja muita juomisia. Ranskalainen kokkimme teki meille lettuja, joita sitten vedettiin kilpaa Nutellan kanssa ;D

Tokana päivänä kun kiertelimme kaupungilla näimme sateen aiheuttaman paikallisen tulvan tiellä.. Reissumme aikana tuli siis todellakin paljon vettä..

Viisumit

Asioiden hoitaminen Santiagossa on tehty kaikille mahdollisimman vaikeaksi, ja välillä tuntuu, ettei se paikallisia haittaa lainkaan.. Ennen kuin tulimme Chileen haimme viisumit Chilen lähetystöstä. Näiden viisumien kanssa meidän piti sitten Santiagossa mennä poliisi laitokselle, josta saimme viisumia näyttämällä paperin, jossa oli oma kuva ja henkilötiedot. Laitoksella vierailusta piti tietty maksaa, mikäänhän täällä ei ole ilmaista. Tämän paperin kanssa meidän piti mennä toiselle laitokselle, jossa tarkoituksena oli hakea chileläinen henkilökortti. Tällä toisella laitoksella saikin sitten odotella ihan kunnolla, ja kun vihdoin pääsin palvelupisteelle äkäinen mamma katsoi passini ja paperin jonka olin saannut ensimmäisestä laitoksesta. Hän ei edes katsonut silmiin, vaan sanoi ruutua tuijottaen, että tämä ei kelpaa ja heti sen perään huusi seuraavalle asiakkaalle, että voi tulla pisteelle. Vähän siinä inistyäni sain selville, että syy tähän oli se, että kahden etunimeni välistä puuttui viiva. Paperissa oli Jubida Mirjami, vaikka olisi pitäny tolla Jubida-Mirjami, koska niin passissani lukee. Nimen ensimmäiseen paperiin oli kirjoittanut mamma ensimmäisessä toimistossa... Eli tuntien jonotukset hukkaan.. Itku meinasi tulla.. ja taisi tullakin :D Seuraavana päivänä piti tehdä siis sama setti uudestaan..

Ainut asia mikä tuona päivänä hymyilytti oli julkinen anteeksi pyyntö, jonka näin rakennuksen seinällä :)


"Andrea, olen pahoillani. Rakastan sinua paljon. Menetkö naimisiin kanssani <3"

Huvipuisto päivä

Jonnan mittaus

Santiagosta löytyy aevan mahtava huvipuisto, jossa on kaikenlaisia vekottimia. Puistosta löytyi myös muutama vekotin, jotka olivat tuttuja jo Lintsiltä.. Puiston nimi on Fantasilandia ja puistoon oli tosi helppo päästä metrolla. Sisäänpääsy maksu puistoon koko päiväksi oli vain 8 900 pesoa, eli  noin 13, 50 euroa, eli eipä juuri mitään, jos vertaa Suomen huvipuistojen hintoihin!

Jonotus puistossa oli kuitenkin täyttä tuskaa, koska jokaiseen laitteeseen sait odottaa 30-40 min..puuuuh.. eipä siinä hirveän moneen laitteeseen sitten päivän aikana ehdikkään :D

Minä en niskavammasena halunnut mennä kaikkiin laitteisiin, joten osasta jännityksestä jäin paitsi. Oli kuitenkin minun onneni, että porukassa oli toinenkin jänishousu, jonka kanssa pystyin menemään laitteisiin, jotka sopivat minulle, kuten Mikeys Wild Mountain... Nimi kertoo varmaan kaiken... :D

Taru, Josefine ja Maira :)

Vaikka olisin pystynyt menemään en olisi mennyt..

Myös syöminen oli puistossa halpaa, jopa niin halpaa, että teki mieli ostaa ranskalaisia ihan vaan ostamisen ilon vuoksi ;) Isot ranskikset siis vähän päälle euron :P

Tytön tylleröt :)

Brasilialainen tanssi ;)

Perinteisen brasilialaisen paritanssin opetus tuokio :)

Reissussa on aina kiva huomata, että erilaisia ihmisiä löytyy kaikkialta. Kaikilla on oma tyylinsä, ja se mikä on toisella normaalia voi todellakin olla toiselle outoa..

Sinä aikana kun olen Chilessä ollut olen huomannut paljon eroja erilaisten ihmisten välillä.. Positiivisesti olen yllättynyt brasilialaisista, jotka koti bileissä tyhjentävät jo alkuillasta olohuoneen lattian huonekaluista, jotta ihmiset mahtuvat tanssimaan. Ja ei, tämä tanssi ei näyttänyt samanlaiselta, kuin suomalaisessa baarissa! Kun tytöt alkoivat heiluttamaan pepaa meillä loksahti suut auki.. Kyllä mekin osataan kivan näkösiä kiemuroita tehdä, mutta brasilialaisten tanssissa oli hitusen enemmän seksikkyyttä! :D

Sinä iltana olimme onnekkaita, ja saimme oman tanssitunnin brasilialaisilta tytöiltä, ja yhdeltä pojaltakin, joka ilmeisesti opettaa tanssia äitinsa kanssa kotimaassaan :D Hiki tuli ja muutama onnistuminenkin.. Ja oli toooosi hauskaa!! Ideana on että pelkästään peppua heilutellaan.. Sopii minulle! :D Kerrankin isosta pepusta on hyötyä!!

Tytöt opettivat meille myös perinteisä brasilialaista paritanssia, jonka nimeä en muista..

Meillä on kurssilla myös ruotsalaisia oppilaita, jotka ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin minä.. Niin kuin voi olettaa ovat tytöt melko saman tyyppisiä kuin me, mutta jotain ainakin näiltä tytöiltä puuttuu.. Taito hoitaa jokapäiväiset asiat :D Toinen tytöistä keskeitti yksi päivä tunnin ja kysyi opettajalta, että miten hän voi pestä paitansa, koska ei ole ikinä mitään itse pessyt.. Ei.. Tämä ei ainakaan parantanut ruotsalaisten tyttöjen kuvaa minun päässäni! Tytöt ovat kyllä muuten erittäin mukavia, mutta kysymyksen jälkeen kyllä vähän hymyilytti! :D

Valparaíso y Viña del Mar de Chile

Noin puolet turisteista



Tän tyylisiä maalauksia löyty paljon!



Valparaíso on Santiagoa paljon kauniimpi kaupunki. Valparaíso on täynnä värejä ja hassun näköisin taloja. Kaupunkiin menimme isossa "turisti" porukassa, ja reissun meille järjesti koulu. Meillä on reissussa mukana opas, joka patisti meitä bussista ulos jokaisella mahdollisella pysäkilla ja patisti meitä ottamaan paljon kuvia..Oli kyllä niin turisti olo että..Mutta joskus näin!



Kaupungissa oli paljon kauniita seinämaalauksia, joita piti ihan jäädä paikalleen ihailemaan. Kysyimme oppaalta ja hän kertoi, että täällä kaikenlaiset graffitit ovat sallittuja, eli lupia ei tarvitse kysyä... Joka ainakin tämän kaupungin kohdalla on aika

hyvä juttu, koska kaikki kuvat ovat tosi hienoja! 

Opas halus, että me syötetään laamoja

Pysähdyimme menomatkalla katselemaan laamoja, jotka oli erittäin tyylikkäästi sijoitettu huoltoaseman taakse.. eipä ollut mikään ihmeellinen näky.. Ehkä vapaana luonnossa näky olisi hieman parempi :)

Valparaisossa myös kauniin kaupungin lisäksi ihastelimme rantaa, jossa ei tosin paljon ihmisiä tai elämää näkynyt tähän aikaan vuodesta, mutta sinne tulee kyllä mentyä kesällä uudestään. Pitäähän sitä vähän rantailuakin harrastaa ennen Suomen talveen palaamista..



Chicas ;)

 Suosittelisin kyllä kaikille Valparaísoon menemistä kesällä, koska "talvella" ranta on tyhjillään, eikä siitä voi nauttia samalla tavalla kuin kesällä. Muuten olen kyllä kuullut, että yöelämä siellä on kohdillaan. Siihen ei luultavasti vuoden aika vaikuta!

Aaah.. biitsi kelejä ootellessa!




















Moai -patsas



Viña del Mar oli Valparaíson jälkeen seuraava kohde. Siitä paikasta en niin mene sanomaan mitään. Turisti retkeilyssä aikataulu on niin tiukka ja tarkkaan suunniteltu, että ei oikein saannut otettua paikoista kaikkea irti. Eli toisesta pysäkistämme ei jäänyt mieleen juurikaan mitään..
Ainoastaan tämä oikeassa reunassa pällistelevä ukkeli :)

Hengailua



Ekat piscot ;)


Pari päivää sitten kurssillaoleva tyttö kutsui minut Chileläisen perheensä luokse syömään. Tytön kotona asuu 4 muutakin vaihtaria, ja heistä jokainen sai tuoda 1 ystävän mukanaan. Perheen äiti tietenkin teki kaikkia herkkuja juhliin, mutta jokaisen vaiharin pitit myös tehdä jotain perinteistä ruokaa maastaan, tai vain jotain mitäosaa tehdä :D Minä autoin ranskalaista ystävääni tekemään suklaakakun, joka ehkä hieman paloi reunoilta :) Fiilis juhlissa oli aivan mahtava. Ihmisiä oli kaikkialta ja tarjolla oli Pisco Souria, viiniä ja kaljaa.. eli juttua tuli monesta suunnasta. Vaikeutena oli ainakin minulla aluksi puhua espanjaa, koska perheen äiti ei muuta kieltä puhunut, mutta muutaman piscon jälkee en ollut enään niin tarkka pikku virheistä :)

Perheen äiti (super kokki) ja tytöt jenkkilästä



Meitä oli yhteensä siis 13 ja Amerikkalaisia oli yhteensä 5.. huh.. ja sen kyllä huomasi :D Kaikki oli tosi mukavia, mutta kyllä jutut oli välillä sitä luokkaa, että teki mieli painaa pää piiloon :D Pöydässä istuvien brasialaisten jutut oli kyllä aika samaa luokkaa :D eli ehkä siis vain minun jutut olivat liian tylsiä kyseiseen pöytään.



Muistamisen arvoinen illallinen :)




Perheen äitin tekemät jälkkärit, NAM!


Perheen äiti oli aivan mahtava tyyppi. Hän halaili, nauroi, jutteli ja söi palaneet kakun reunukset lautaseltani :D Aivan ihana tyyppi joka pitää hyvää huolta luonaan asuvista opiskelijoista.



Uusi maailma



Tunnilla

Eka viikko on mennyt ihmetellessä ja kieltä oppiessa. Kielikurssi, jonka koulu on järjestäny on ollut hyvä. Koko ajan on pakko olla aktiivinen ja käyttää espanjaa. Kurssin hinta oli vähän päälle 500€ ja se on kyllä hintansa arvoinen.

 

Kurssilla on melko sekalaista porukkaa. Ihmisiä on Braziliasta, Amerikasta, Ranskasta, Saksasta ja Ruotsista. Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja sen vuoksi olemmekin viettäneet aika paljon vapaa-aikaa yhdessä :) Se onkin aika tärkeää, koska yksinäisyyden tunne iskee aika nopeasti, kun istuskelee yksin omassa huoneessa perheen luona :D Nyt meitä on noin 20, mutta elokuun alussa opiskelijoita tulee lisää yli sata, joten uusia tuttavuuksia tulee koko ajan.



Santa Lucia



Porukassa kävimme Santa Luciassa, joka on vuori keskellä kaupunkia. Paikka oli niin kaunis! Katselimme ylhäältä kaupunkia auringon laskun aikaan :) Kävimme myös San Cristobaldissa, jonne kävelimme jyrkkää nousua vajaan tunnin ajan.  Paikka oli erittäin kaunis, mutta saastepilvi joka näkyi kaupungin yllä ylhäältä katsottuna oli melko järkyttävä!



Santiago San Cristobaldilta katsottuna



Nyt kun on tullut kierreltyä vähän siellä ja täällä on huomannut paljon uusia asioita. Jo ensimmäisen viikon jälkeen olen sitä mieltä, että täällä halutaan tehdä monia asioita vaikeimman kautta. Esim. kun menimme pieneen kirja kauppaan, joka oli tosiaan muutaman neliön kokoinen. Meidän piti olla ostoksiemme kanssa toisella tiskillä, josta saimme "kuitin", jonka kanssa menimme toiselle tiskille (joka oli metrin päässä toisesta tiskistä), jossa maksoimme ostokset. Kaupassa ei ollut yhtään asiakasta meidän lisäksi. Miksi me ei voitu maksaa vain yhdelle tiskille? Sama tyyli on myös baareissa ja mäkkäreissä. Tuntuu, että jokaisessa kaupassa on myyjiä pilvin pimein.. Töitä työttömille tyylillä.



Nähtävyyksiä metsästämässä :)



Perhesuhteet ovat tällä hieman erilaiset kuin Suomessa. Perheen tytär on joka päivä vain äitinsä tai veljensä kanssa. Perheen äiti sanoikin minulle, että perheen kanssa vietetään erittäin paljon aikaa, mutta jotenkin tuntuu, että miten lapset ikinä aikuistuvat, kun äiti pitää niitä koko ajan siipiensä alla? Luulen kuitenkin, että siihen vaikuttaa myös se, että Santiago on iso kaupunki eikä niinkään turvallinen, joten vanhempiakaan lapsia ei niin vain päästetä yksin ulos. 

Minun oli tietenkin pakko heti käydä kurkkaamassa lähi kuntosali, jossa kävin arabialaisella tanssitunnilla. Hiki ei tullut, mutta olihan sekin kokemus. Ohjaaja ei juurikaan puhunut mitään, pelkästään hymyili. Puolen tunnin jälkeen olin aika turhautunut. Ennen tuntia juttelin paikallisen tytön kanssa, joka oli erittäin mukava ja erittäin avoin. Hän kertoi heti paljon omasta elämästään, vaikka en tosin kaikkea ymmärtänyt. Se oli kiva juttu, koska palloilin ympäri salia kuin idiootti, kun en tiennyt mihin mennä :)



Melkein kaikki kuntosalit mitä olen nähnyt näyttävät samalta. Sisäänkäynnin vieressä on kauhean kokoinen ikkuna jonka takana on juoksumattoja ja steppereitä. Niitä saattaa olla muutama kymmenen. Ohikulkijat voivat siis pällistellä kuntoilijoita ison ikkunan takaa :D Hinnat ovat Providencian alueella melko korkeita. Yksi kerta on 7,5€ kun taas toisilla alueilla se on 3-5€.



Lisää kuvateksti

Mi familia en Chile

Päivä jota oli odotettu kauan oli odottamisen arvoinen. Oli aika lähteä chileläisten perheiden hoiviin! Hostelliltamme meitä tuli hakemaan paikallisen koulun työntekijä Lorena, joka oli aikaisemmin ollut välikätenä perheiden kanssa kommunikoinnissa. Lorena oli aivan mahtava tyyppi ja erittäin helposti lähestyttävän oloinen. Ilokseni huomasin myös, että hänen espanjansa oli erittäin selkeää!

Kyyti oman perheen luoksi oli kyllä super jännää! Minun perheeseeni kuuluu äiti, 12- vuotias tytär ja 16-vuotias poika. Heti ensimmäisestä hetkestä asti olo perheen luona on tuntunut mukavalta (jos kauheeta koti-ikävää ei lasketa). Perheen äiti käy usein luonani jos olen huoneessani jutustelemassa ja kysymässä, että kaikki on ok. Näihin kysymyksiin en tosin vielä vastaa, kuin: si, como, si, no sé, mutta korostankin, että VIELÄ ;)
Perheen äiti on entiseltä ammatiltaa poliisi, joten hän osaa kertoa aika paljon asioita kaungista joita en tulisi muuten edes ajatelleksi. Välillä tosin tuntuu kuin olisin taas 15- vuotias, sillä jos olen lähtemässä ulos esimerkiksi takilla joka ei ole tarpeeksi lämmin, passittaa "äiti" minut laittamaan lisää vaatteita päälle. Päivänä jolloin oli luvattu sadetta en myöskään saannut lähteä uusilla UGGseillani ulos :D Ja joskäyn illalla suihkussa en saa mennä nukkumaan ennen kuin olen föönannut hiukseni kunnolla.. Hän kyllä kertoi itsekin, että on "ylisuojeleva" lapsia kohtaan, ja Chilessä lapsia ollaan luultavasti vielä 30 vuotiaanakin!

Järkytyksenä minulle on tosiaan tullut Chilen kylmä talvi. Tiesin, että on viileää, mutta en tiennyt, että toppatakki olisi kannattanut ottaa mukaan! Kaupasta oli siis haettava sukkahousut, pipo, UGGsit ja paksu villapaita, jonka laitan aina toisen villapaidan päälle...Ja koska koulussa EI OLE lämmitystä täytyy sinne saapua 2 paidan, 2 villapaidan ja takin kanssa... Hengitys höyryää kun istumme koulun kahvilassa juttelemassa.

Mi dormitorio, Huoneeni

Lämmitys taloissa on muutenkin hieman outoa, koska talvi on täällä niin lyhyt. Asunnoissa on lämmityslaite jota sitten siirrellän oleskelun mukaan, ja mikäli sellaista ei ole, on ihan sama nukkuuko ulkona vai sisällä. Perheeni asunto onneksi on MELKO lämmin joten ei tarvitse itkeä itseään uneen hampaita kolistellen. Asunto sen puoleen ei ole lähelläkään sitä tasoa mihin on Suomessa tottunut, mutta se olikin odotettavissa.

Ensi lento pesästä

Matka kohteeseen oli melko pitkä ja rankka, mutta rankat olivat hyvästitkin :) Matkaan lähdin Taru The Tietokirjan ja Atloc The Perun Matkaajan kanssa,eli nakki varmasti voin sanoa, että reissusta ei voi tulla kun riemukas ja "gringomainen", kuten Atlocilla on tapana sanoa :). 6 kuukautta pyörähtää käyntiin nyt!!

Chilessä nyt siis ollaan ja ensi silmäykset kaupungista ovat toisistaan melko ristiriitaiset. Kaikkialla on kaunista ja ihmiset ovat iloisen näköisiä, mutta kuten isosta kaupungista voi arvata on täällä kaiken näköistä kulkijaa ja monenlaisia hajuja :D  Kaupungin osassa yleisilme on erittäin nuorekas. Ravintoloita ja terasseja on kaikkialla, musiikki soi ja ihmiset viettävät yhdessä ulkona aikaa :) Ihanaa!

Tällä hetkellä ollaan ja pari päivää majaillaan Bed & Breakfast majatalossa, joka sijaitsee Bellavistan alueella, eli Santiagon keskustan tuntumassa. Majailu täällä on halpaa sille yö on vaan 15 € per yö/nenukka.Kuten aina kuvat majatalon huoneista olivat netissä hieman paremman näköiset kuin miltä ne sitten todellisuudessa näyttivät, mutta sepä ei juurikaan haitannut, sillä ainoat asiat joita olisin toivonut olivat ilmatiiviit ikkunan karmit ja kunnollisen lämmityslaitteen...(Onneksi mukana on siis oma makuupussi, 2 villasukat ja villapaitoja). Paikan pyörittäjä on erittäin mukavan tuntuinen nuori mies, joka on ollut erittäin avulias ja huomaavainen, eli ihan kotoiset on fiilikset
Hinnoista voisi heti sanoa, että ne ovat hieman Suomen hintatasoa alhaisemmat, muta vain hieman. Kalja tietenkin pubeissa on halpaa :D 1 litran pullo monissa ravintoloissa on 1500 pesoa, eli noin 2,20€.
Nyt ei muuta kun nukkumaan jääkalikkana! :)