Viisumit

Asioiden hoitaminen Santiagossa on tehty kaikille mahdollisimman vaikeaksi, ja välillä tuntuu, ettei se paikallisia haittaa lainkaan.. Ennen kuin tulimme Chileen haimme viisumit Chilen lähetystöstä. Näiden viisumien kanssa meidän piti sitten Santiagossa mennä poliisi laitokselle, josta saimme viisumia näyttämällä paperin, jossa oli oma kuva ja henkilötiedot. Laitoksella vierailusta piti tietty maksaa, mikäänhän täällä ei ole ilmaista. Tämän paperin kanssa meidän piti mennä toiselle laitokselle, jossa tarkoituksena oli hakea chileläinen henkilökortti. Tällä toisella laitoksella saikin sitten odotella ihan kunnolla, ja kun vihdoin pääsin palvelupisteelle äkäinen mamma katsoi passini ja paperin jonka olin saannut ensimmäisestä laitoksesta. Hän ei edes katsonut silmiin, vaan sanoi ruutua tuijottaen, että tämä ei kelpaa ja heti sen perään huusi seuraavalle asiakkaalle, että voi tulla pisteelle. Vähän siinä inistyäni sain selville, että syy tähän oli se, että kahden etunimeni välistä puuttui viiva. Paperissa oli Jubida Mirjami, vaikka olisi pitäny tolla Jubida-Mirjami, koska niin passissani lukee. Nimen ensimmäiseen paperiin oli kirjoittanut mamma ensimmäisessä toimistossa... Eli tuntien jonotukset hukkaan.. Itku meinasi tulla.. ja taisi tullakin :D Seuraavana päivänä piti tehdä siis sama setti uudestaan..

Ainut asia mikä tuona päivänä hymyilytti oli julkinen anteeksi pyyntö, jonka näin rakennuksen seinällä :)


"Andrea, olen pahoillani. Rakastan sinua paljon. Menetkö naimisiin kanssani <3"